Kävin perjantaina kirjastossa ja käteeni osui Ulla Svenskin  Lempileivonnaiset kirja. En tiedä miten tämä onkin mennyt jotenkin täysin ohi minulta, en tiennyt ko. kirjaa olevankaan.

Lainasin kirjan ja leivoin siitä heti pikkuleipiä. Ensin tein hevosenkenkiä vanhalla 2 euroa maksaneella muovirutkupursottimellani...

Mutta aika työläs kapine oli käyttää, mitä sitä nyt voi odottaakaan tuon hintaluokan vempaimelta.  Samaan syssyyn leivoin myös porkkanasolmuja, ohjeet molempiin löytyy juuri tuosta Ullan kirjasta.

Tänään kävin viemässä esikoiseni Turkuun rautatieasemalle ja sitten käväisin Tampereentien Prismassa, sieltä löysin pitkään etsimäni Metaltexin pursottimen.

Kotiin päästyäni leivoin Ellan kanssa satsin kukkakeksejä. Luulenpa, että muutenkin nyt keksien leivonta siirtyi uuteen aikakauteen, oli tuo niin kätevä kapine kyllä. Ihania keksejä, huokaisi Eeliskin.

Mutta palataanpa vielä sinne Prisman parkkipaikalle. Olin juuri astumassa autoon, kun kuulin tasoristeyksestä puomien kellojen soivan, katsoin auton kelloa ja tajusin sieltä tulevan junan olevan juuri se, jolla Atte matkustaa. Pakkohan se oli jäädä siihen odottamaan ja katsomaan. Kolme matkustajavaunua ja ravintolavaunu kiitivät edestäni. Mieleeni muistui eilisiltainen keskustelu Mikan kanssa, kun muistelimme tapahtumia 23.2.1991 TYKSin laboratoriossa. Atenhan kohosi bilirubiiniarvot ja pääsimme kotiin laitokselta sillä ehdolla, että kävisimme seuraavana päivänä labrassa. Kun näytettä sitten otettiin, keskustelu hoitajan kanssa kääntyi jotenkin siihen, että hoitaja alkoi miettiä tulevaa, omaa poikaansa ja kaikkea. Ja jossain kohdassa hoitaja alkoi miettiä meneeköhän hänen poikansa inttiin vai tuleeko näistä lapsista sivareita. Muistan miten sanoin silloin, että voi siihen on niin pitkä aika... tiedä onko sitten mitään inttiäkään enää.

Ei siitä niin kauhean pitkä aika ole, nyt jo tiedän vastauksen. Aten juna kiiti kohti Niinisaloa, ja sitä myöten,  pojastani ei tullut sivaria. Juuri näillä hetkillä hän aloittaa varusmiespalvelustaan siellä jossain.

Arvontaan ehtii vielä mukaan!