Olen aina halunnut leipoa ruisleipää juureen. Kotonani ei sitä leivottu, mutta ainakin 20 vuotta olen siitä itse haaveillut. Ja aina se on tuntunut jotenkin liian isotöiseltä urakalta. Vaan nyt tartuin härkää sarvista.

21.10 aloitin juuren teolla, sitä hoidettiin päivittäin ja eilen minulla oli esitaikinan teko vuorossa. Tänään aamulla erotin esitaikinasta juuren seuraavaa kertaa varten pakastimeen. Ja aloin alustaa taikinaa. 

Koska leipätiinuni on vielä käsittelemättä, oli pakko turvautua varapyykkivatiin (onneksi tulee kaikkea säästettyä nurkkiin, vaikka ei juuri olisikaan tavaralle mitään käyttöä). 

Tältä näytti esitaikina aamulla ennen kuin aloin leipoa.

Oli tosi kaunis aamu, aurinko loi kirkkaita säteitään pilvien alta. Juuri tästä syystä halusin keittiöön työpöydät ikkunoiden eteen.

Ja tosiaan ensin alustettiin tuo taikina, sitten sen annettiin kohota tunti ja sitten leivottiin Ellan kanssa leivät,  ja taas annettiin kohota tunti.

Vielä uuniin, leivoin sähköuunissa, ajattelin, että on parasta opetella paistamisjutut näin varmalla vakiolämmöllä. 

Ja sitten lämpimäisiä. Kyllä se vaan maistuu aina leipä hyvältä uunituoreena. 

Eikä se leipominen ollutkaan kovin vaikea juttu, että turhaan olen sitä aina vaan siirtänyt hamaan tulevaan joskus sitten... Ohjeen löysin kirjasta Kotilieden parhaat leivonnaiset.