Uudessa kodissa on mukavaa asustella, varsin nyt, kun voi päiväkahvin päälle kipaista takapihalle mustikoille ja poimia vähän marjoja. Marjan poiminta on minulle pääasiassa mielen terapiaa, ei niinkään ravinnon hankintaa... vaikka pidän suuressa arvossa kotimaisia metsämarjojamme ja teen niistä mielelläni kaikenmoista syötävää.
Mutta nyt niitä mustikoita tuntuisi olevan poimittavaksi, muutaman niin huonon satovuoden jälkeen. Leevi ja Eeliskin ovat jo poimineet useamman litran varmaan ja tehneet mustikkamaitoa ja -pirtelöä ja vaikka mitä ihme sörsseleitään.
Tässä vähän eilistä ja tämän päiväistä saalista
Sitten on pakko laittaa kuva tästä orvokkiruukustani... se on aika kivan näköinen, ja miten se onkaan saatu aikaan. Viimevuonna mulla oli tuossa ruukussa kasvamassa ruohosipulia ja yrttejä tuolla vuokrakämpän rappun pielessä ja sen yläpuolella oli mulla orvokkiamppeli. Aina kun nypin siemenkodat pois siitä amppelista, työnsin ne laiskuuttani tuohon ruukkuun... sitten kun muutettiin, tuo jäi takapihalle talveksi. Siellä se nökötti hangessa ilman mitään suojauksia ja kappas kevään tullen alkoi lykätä orvokin hentosia alkuja ja noin komia siitä on tullut... pitkään on jo ilahduttanut kukinnallaan.
Vielä tähän sitten yksi kuva uusimmasta kasvistani, jonka hain eilen tädiltäni... täti on jo pitkään kysellyt, että voisinko ottaa tämän Peikonlehden huomaani, kun häneltä alkoi olohuoneesta tila loppumaan.
Ja aivan valtavahan tämä kasvi todella on. Ja mikä riemu, kun tämä kasvi sitten tuotiin meille lopulta ja Eelis sen näki... ensireaktio oli, että hei, näitä meille ja paljon lisää, että saadaan tänne viidakko!!! Ja saahan dinosaurukset asua siellä "puun" alla dinomaailmansa kanssa. Eelis makaili itsekin pitkään peiton päällä tuolla kukan alla ja haaveili varmasti olevansa ihan oikea Tarzan. On se ihmeellinen, tuo lapsen mielikuvitus.