Elikä nyt on siis menossa Hollywoodviikot, ne jatkuvat onnekseni vielä 16.10 asti. Onneksi sen takia, että en ole vieläkään täysin varma miten minusta satubalettien "rumasta ankanpoikasesta" tulee valssin ja foxtrotin sulavaliikkeisten askelsarjojen taitaja.
On ollut hieman hukassa idean alku ja loppukin. Mutta kävin siis kirjastossa ja kahmin mukaani yhtä jos toista. Kävin myös läpi kaikki omat varastoni mallien, kirjojen ja monisteiden osalta.
Luin Karjalan kirjonta -kirjaani, katselin ihania kuvia karjalaisista kansallispuvuista ja muistelin mummiani. Neuloin mallitilkun (eli siis lapasia) ja mietin kirjoneuleiden ihmeellisiä kuviointeja (Mary Oljen kauneimmat käsityöt). Voisinko saada elämänpuun ja käen ikuistettua johonkin kivaan neuleeseen??? Liikuin mielessäni Karjalan laulumailla ja päädyin lopulta Kalevalan maisemaan ja muistin kirjan Kalevalaneuleet (Marja Ulvo ja Elise Rajamäki), olin siitä kerran neulonut yhden pipon kummipojalle. Kävin kaukolainaamassa kirjan uudelleen kirjastosta.
Luin Kalevalan kirjaa, mutta se ei innostanut kuten luulin. Tein matkan Islantiin islanninneuleiden malleja tutkiskellen ja siitä Norjaan ja norjalaisneuleiden monisteet kaivoin esiin mappi ööstä. Matkallani törmäsin Korsnäsin neulemalleihin, aivan upeita luomuksia, joissa on virkattuja kuvioita ja neuletta yhdistettynä. Mutta ei, ne eivät nyt ole minun juttuni varmaankaan. Jatkoin hämmästelyäni.
Ellan kanssa mietittiin myös, pitävätkö prinsessat koskaan villasukkia tai villahousuja. Ainahan he vaan ihanissa juhlamekoissaan ovat lehtien kuvissa.
Jossain vaiheessa tulla tupsahdin Turkkiin ja ihmettelin turkkilaisten aivan uskomattoman upeita kirjoneulesukkia, joilla on erittäin suuri merkitys yhteisössä. Niiden neulemallit kertovat kantajastaan toisille, onko tämä esimerkiksi naimisissa... silloin sukissa on vaakasuora kuviointi sukan varren yläreunassa. Pahaa silmää karkoittaa tietty kuvio ja hääseremonioiden aikana eri päivänä pidetään eri värisiä sukkia. Kuvioiden ja mallien uskotaan olevan alunperin Kiinasta ja Mongoliasta. Aivan uskomaton juttu!!! Kuuluisa turkinpunainen väri on peräisin intialaisesta matarasta.
Turkin kohdalla tuli kuitenkin jotenkin koti-ikävä. Ja siinä kohdassa palasin ajatukseni taas Karjalaan. Ja päätin tehdä vähän hakuja netissä ja muistin facebookin villasukka ryhmän. Ajattelin, että siellä jos missä on perinnettä... ainahan sukkia on käytetty (paitsi minä, joka en niitä juurikaan käytä). Villasukkaryhmän kuvista löysin yhdet tosi upeat sukat, joiden alla luki isetegija... laitoin sanan hakuun ja hups, meinasin tuolilta pudota.
Eestiläinen neulontatraditio aukesi eteeni. Minulla ei ollut mitään käsitystä koko asiasta ennen tätä kohtalokasta törmäystä ihaniin pitsisukkiin. Kiinnostuin asiasta siinä määrin, että tein lisää hakuja sanoilla Knitting ja Estonia. Löysin minulle vieraan kirjan esittelyn. Knitted Lace of Estonia. Ja siinä vaiheessa huutonetti alkoikin kutsua minua ja sieltähän löytyi:
Ei muuta kuin huuto ja odottelemaan kohteen sulkeutumista. Ja sainkin kirjan. Kauppoja tehdessä ilmeni myös, että myyjäkin on mukana SYTYCK:ssa, joten melkoinen sattuma. Hauska sellainen!!! =)
Neuloin koetilkkua vähän sieltä ja täältä kuviosta, vaihtaen koko aika isompiin puikkoihin:
Ja olen edelleen sitä mieltä, että puikkoni ovat liian pienet ja lankani liian paksu. Harjoitukset jatkuu.
Tällä hetkellä Madli's Shawl kiehtoo minua aivan erityisesti. Mutta katsotaan mitä tästä vielä kehittyy
Tiesittekö muuten, että Haapsalun alueella on erittäin pitkät perinteet neulomisen suhteen. He ovat valmistaneet puikkoja sireenistä ja omenapuusta, hieroneet niitä hiekalla ja vahanneet ne lampaan villan lanoliinin kanssa. Niin alusta en ehkä itse nyt kuitenkaan aloita. On nuo omenapuutkin niin kovin pieniä vielä meillä.
