SYTYCK haasteen innoittamana leivoin tänään vähästä aikaa. Karjalanpiirakoita!!!

Riisitäytteellä, vaikka peruna on lemppariani. Kukaan ei vaan ole osannut enää vuosiin tehdä suuni makuista perunapiirasta... Karjalan laulumailla ajatuksissa viipyminen on saanut minut hyvälle tuulelle ja halusin laittaa sen kiertämään. Ja miten meidän perheessä parhaiten levittää hyvää tuulta... hyvä ruoka ja parempi mieli!!! Niinhän se on.

Olen saanut lapsuudessani mummiltani hauskoja eväitä elämääni. Nauratti aina, kun tapeltiin veljeni kanssa, niin mummi sanoi, riita poikki ja voita väliin! Seuraavaksi istuimmekin pyödän vieressä syömässä leipää välipalaksi, koska mummista nälkä usein aiheutti riidan poikasta. 

Muistan myös, että jos olin herännyt pahaan uneen, niin mentiin mummin kanssa keittiöön ja mummi teki voileivän ja leikkasi sen pieniksi noin 1x1 cm paloiksi. Ne oli leipämurusia ja niitä söin pienellä leikkelehaarukalla. Pahat unet unohtui yleensä sitä mukaa kun pienellä haarukalla pitselin leipää suuhuni.

Voi niitä muistoja... tänään leivottiin Annin kanssa, alkaa olla vakiokaverini ilmeisesti piirakkahommissa. Apu olikin tarpeen, koska olkapääni on ollut taas tosi kenkkumainen.