Olen hosunut aivan hulluna!!! Saadakseni SYTYCK neuleeni valmiiksi. Vaikka säännöissä ei ollut varsinaisesti vaatimuksena, että työn pitää olla niin kuin "valmis"... niin minun säännöissäni ei luonnollisestikaan ole muuta vaihtoehtoa.

Ja tulin vaan väliraportoimaan, että työni on nyt valmis. Mikan isävainaan kello löi kymmenen kertaa päätellessäni viimeistä lankaa. Varsinainen selostus SYTYCK haasteestani on siis luvassa ensiviikolla, mutta tässä vähän esimakua...

Kuva on keskiviikolta, kuten huomaatte, silloin oli työ vielä aika lailla vaiheessa. Eniten neulomissuunnitelmiani haittasi tiistainen olkapään magneettikuvaus varjoaineen kera, joka oikeastaan piti olla ohjelmassa jo jouluaatonaattona. Mutta joka minusta riippumattomista syistä siirtyi 28.12. Varjoainekuvauspäivänähän ei saa rasittaa olkapäätä ja todellakin en olisi voinutkaan sitä mitenkään rasittaa. Käsi oli niin kipeä, ettei sitä paljon liikuteltu. Jossain vaiheessa iltaa olin jo varsin allapäin ja kysyin Mikaltakin, että voisinko vähän neuloa, että piristyisin... yllätys yllätys: Mika kielsi neulomisen.

Ella kokeili hieman shaalin käyttömahdollisuuksia, kun hetkeksi poistuin neulomistuolistani. Neiti siinä leikkii nukkuvaa, ihmeesti virkistyi, kun aloin puhella, että voi kun Ella on väsynyt... pitää kantaa omaan sänkyyn nukkumaan nyt varmaan.

Mutta tosiaan tärkein:

Onnellista Uutta Vuotta!

Minna