Esikoinen täytti muutama viikko sitten 18 vuotta. Ja hän sai lahjan kaveriltaan. Lahjan, jollaista en olisi ikinä uskonut hänen saavan, ja jota en koskaan unohda.
Pojan kaverin tyttöystävä oli tehnyt esikoiselle lapaset. Kuulin niistä jo tekovaiheessa ja ajattelin, että ihanaa miten tämän kaiken kaupallisuuden keskellä nuoret tekevät itse käsineitä ja niitä annetaan jopa lahjaksi. Pidin lahjaa aivan uskomattomassa arvossa jo ennen kuin näin sen. Ja toki piti poikakin, hyvin on käsintehdyn arvostus siirtynyt seuraavaan polveen.
Sitten ne lapaset valmistui ja poika lähti niitä hakemaan. Ja toi kotiin ne ja silloin vasta yllätys oli täydellinen, ne eivät olleetkaan mitkä tahansa käsineet. Kauniit ja ihanan väriset, mutta millä tekniikalla ne oli tehty, en voinut ymmärtää. Katselin ja ihastelin käsineitä ja vannotin poikaa kysymään ystävänsä tyttökaverilta, miten ihmeessä ne käsineet on tehty. Epäilin neulakintaiksi ja vaikka miksi.
Kun poika lähti sinne Poriin viikoksi, kiusaus selvittää tämä upea tekniikka kävi liian suureksi... niinpä tekemään nettiin hakuja. Ja lopulta, pitkän pitkän etsimisen jälkeen löysin kuvan hieman vastaavista käsineistä ja ne oli VIRKATTU!!!
Eilen, kun Ella oli kuumeessa ja suunnittelemamme kauppareissu siirtyi tulevaisuuteen, hain pari jämälankakerää ja aloin virkata ja tälläiset pienet käsineet sain aikaan. Ne eivät ole luonnollisestikaan läheskään yhtä kauniit kuin poikani, mutta jostain harjoittelu on aloitettava. Tekniikka oli uskomattoman kiva. Ja näitä tulee varmasti lisää! Kiitos näistä ihanista nuorista, maailmassa on niin paljon toivoa vielä jäljellä.
Kuva ei valitettavasti anna oikeutta virkkuutekniikan esille tuomiseen kovin hyvin. Tässä lähikuvassa se hieman paremmin näkyy.
PS: Jos jollain on tietoa näihin käsineisiin liittyen, esim historiaan tai mallin nimeen, jakakaa ihmeessä se kanssani!
MUOKS. 26.9.2009
Kävin kirjastossa tässä taas yksi päivä ja käsiini sattui kirja nimeltään "Käsityövakka" vuodelta 1986, sen tekijät ovat Aho-Hellevuo-Niemi-Vormula ja teos on Otavan kustantama. Sieltäpä eteeni ilmestyi virkkuumalli sivulta 25, ja mallin nimi on "Revontulimalli". Ko. kirjassa on myös seikkaperäiset ohjeet revontulimallilla virkatuille käsineille ja myssylle. Että nyt on sitten mustaa valkoiselta löytynyt... oikein nimi tälle kirjovirkkuumallille, josta olen nämä omat sovellukseni tehnyt. Pojan käsineet olivat juuri kirjassa esitellyn kaltaiset ja jatkossa tulen varmasti tekemään ohjeen mukaankin näitä ihania ja lämpöisiä tumppuja.
