Muutaman kuvan kera kuluneesta viikosta.

Viimesunnuntaina oli äitienpäivä ja Essi Annin avustuksella teki äitienpäiväkakun. Marenkipohjan ohje on sama kuin ystävänpäiväkakussa, täytteenä oli kermaa, banaania ja valkosuklaata. Myös pinnalla on valkosuklaarouhetta. Oli aivan ihanaa.

Sitten tiistaina Ella oppi lopulta ajamaan kunnolla ilman apupyöriä, tähän asti on pari metriä onnistunut jo pitkään, mutta kun pidettiin välillä hieman taukoa harjoittelusta, niin nyt sitten Ella oppi sen ihan tuosta vaan! Ja voitte arvata, vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitää. Ella vaan oli hieman pahoilla mielin, ettei oppinut keulimaan saman tien, niin kuin velipojat pyörillään :D Ehkä sitten myöhemmin kesällä onnistuu sekin.

Kaapo karvapoika näyttää nyt hieman virtaviivaisemmalta kuin meille tullessaan, talvialuskarvaa on irronnut. Lisäksi alkuaikojen karkailureissut saivat lopun kun saimme selville mistä poika iltaisin karkumatkoilleen lähtee mm. äidin mansikanlehdet ja narsissit popsimaan. Huomaatte varmasti aidan päällä korotuksen. Osa pystypuista on vielä pitkiä, varoiksi, tiedä miten ylös tuo Kaapo voi hypätä sitten lopulta kun himo kukkapenkkiin päästystä tulee liian suureksi.

Jotain sentään jäi jäljelle Kaapon yöllisten reissujen jäljiltäkin, mm. näitä narsisseja ja helmililjoja (joista niin kovin pidän). Takana näkyy muutama oksa yhdestä Euroopan  pähkinäpensaasta, joita vaalin ankarasti noilta pitkäkorvilta, joita meidän nurkissa on aivan älyttömästi!

Toisaalta ymmärrän, että Kaapoa kiinnostaa nuo yöjuoksut, sillä itsekin tulee iltaisin hämärän laskeutuessa seisoskeltua pitkään tuolla parvekkeella seuraamassa lepakkojen villiä lentoa. Kiehtovia, vaikka hieman pelottaviakin otuksia, etenkin kun lentävät ihan nenän edestä.

Torstaina leivoin vuorostani kakun. Täytteenä vadelmamoussea ja päällä vaalea kinuskikuorrutus, pursotukset Flora vispiä. Olkapään takia pursottaminen on aika työlästä, kädet nimittäin tärisee aika lailla. Pitää nyt voimailla taas, että saan vakautta käsiini ennen YO-juhlia, en tiedä kyllä vieläkään millaiset kakut sinne tulee. Koristeet on marsipaania, paitsi tuo vihreä on jotain vanhaa geeliä, kun ei ollut lehtiin sopivaa massaa jäljellä enää. Kakun leivoin vähän niin kuin Mikalle, olihan meillä 17. hääpäivä menossa. Mika toi kotiin uuden traktorin, siis wanhan. Siitä varmaan sitten joskus myöhemmin kuvia. 

Ja vielä tämä, viimeisenä, muttei vähäisinpänä. Sain aivan ihanan tunnustuksen Villahiireltä. Voin sanoa, että olin todella yllättynyt. Kiitos tästä! En laita tätä tällä kertaa eteenpäin, sen olisi ansainnut oikeastaan kaikki blogit joita luen ja seuraan tavalla tai toisella.